Zzz
Tämä viikko tuntuu menevän sumussa. Eilen kello soi kahdelta aamulla. Meinasin kirjoittaa “heräsin kello kahdelta”, mutta se ei pidä paikkansa. Vasta hieman myöhemmin kun olin syönyt aamupalaa ja laitoin meikkiä kirkasvalolampun ääressä, rupesin tuntemaan itseni taas ihmiseksi.
Hyvät puolet tällaisissa työajoissa on se, että ei tarvitse ajaa ruuhkassa. Siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin? No, onhan se myös kiva, että kun työpäivä loppuu, kello ei ole vielä juuri mitään. Tosin sitä ei siinä vaiheessa jaksa hyödyntää. ;) Mutta tänä keväänä olen saanut nauttia monesti auringonnoususta kun ajaa kotiin töistä tai töihin. Kaunista.
Yksi näyttelijöistä oli keksinyt, että hänen hahmolleen sopisi tribaalitatuointi käsivarteen. Ohjaajan mielestä se oli hyvä idea ja minä olin samoilla linjoilla, kunnes selvisi, että se näkyy kuvissa jo seuraavana päivänä. Kuva pitää suunnitella valmiiksi etukäteen jotta sen voi lyhyessä maskiajassa tehdä nopeasti. Sinä aamuna olin herännyt neljältä, mutta illalla piti siis avata kone ja hakea silmät ristissä netistä helppoja kuvioideoita. Mutta suunnittelu on tosiaan (yli) puolet työstä tässä ammatissa, kun on tehnyt kotiläksynsä niin homma sujuu. Ainakin paremmin. :)
Muita ongelmia tulee sitten taas vastaan. Kuvattiin ensin kohtauksia missä näyttelijällä oli verta käsissä. Tämän jälkeen piti kuvata kohtauksia jossa hänellä ei ollut verta käsissä. Mikä osoittautui hankalaksi koska meillä ei ollut juoksevaa vettä ja kosteuspyyhkeillä väri ei irtonut kokonaan. Toisen näyttelijän hahmolle taas oli suoristettu luonnonkiharat hiukset aikaisemmin studiolla, mutta ulkosalla hiukset uhkasivat päivän mittaan vetää kiharalle kosteassa ilmassa. Siinä vaiheessa sähköä suoristusraudoille ei tietenkään enää ollut tarjolla. Huokaus. ;)
