Katselin tänään Breakfast at Tiffany’s -elokuvaa (1961) ensimmäistä kertaa. Mielenkiintoista, kun “ennen vanhaa” koko leffa saattoi perustua siihen, että palvotaan mielettömän kaunista ja kiehtovaa naista, johon koko yleisö rakastuu samalla tavalla kuin miespäähenkilö.

Nainen voi olla herkkä ja vahva, haavoittuvainen mutta selviytyjä ja hänet hyväksytään sellaisenaan. Toki elokuvan aikana on tapahduttava jokin muutos henkilöhahmossa, muuten tarina ei etene. Audrey Hepburn on aivan upea, onhan hänet valittu kaikkien aikojen kauneimmaksi naiseksi.

(lisää…)

Olen vielä elossa. Olen vain ollut äärettömän laiska kirjoittamaan blogia.. Kyllä se tästä, syksyä kohden. :) (lisää…)