Minua on aina kiinnostanut muiden ihmisten meikkipussien sisältö. Jo kauan ennen kuin tiesin ryhtyväni meikkaajaksi, seurasin mielenkiinnolla aina kun sain mahdollisuuden vilkaista kavereiden meikkivarastoon ja katsoa miten he kaunistautuivat omalla tyylillään ennen juhlia.

Varasto onkin monesti osuva sana. Naiselle meikit ovat enemmän kuin pelkkää tavaraa. Meikkien seasta löytyy usein sekä teinivuosina ostettuja halpisluomivärejä että kalliimpia heräteostoksia laivan tax freestä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet käyttämättä. Kuitenkin niitä säästetään, “jos vaikka joskus vielä olisi sille käyttöä”, tai “se oli niin kallis etten raaski heittää pois”.

Kun olin valmistunut meikkikoulusta, päätin vihdoin käydä omat laatikkoni läpi ja heittää pois kaikki meikit, joita en käyttänyt säännöllisesti. Voi sentään mitä sieltä löytyikään. Jähmettyneitä kynsilakkoja, vääränsävyisiä puutereita, varisevia luomivärejä ja hurjan värisiä huulipunia. Hieman nolona heitin kaikki menemään, eikä ole ollut niitä ikävä sen jälkeen. ;)

Jos tulet minun meikattavaksi, minulle on kunnia jos otat omat meikkisi mukaan – minulta saa mielellään kysellä mielipiteitä. Ulkopuolisena voin sanoa suoraan jos 10 vuotta vanha huulipuna kannattaa heittää pois tai tönkkö muovisivellin on hyödyllisempi pyörän vanteiden puhdistamiseen kuin luomivärien levittämiseen. Tämä ei tietenkään tarkoita, että sinun tarvitsee tehdä kuten ehdotan, oma meikkipussi on oma aarreaitta ja sen sisällöstä päätät ainaostaan sinä itse. :)