Carpe diem!

“Though no one can go back and make a brand new start, anyone can start now and make a brand new ending” -Carl Bard-

Kovin moni meistä ei tiedä automaattisesti mitä haluaa tehdä isona. Teemme valintoja muiden toivomuksien perusteella ja ajaudumme virran mukana. Kauhistuttavan moni ihminen löytääkin jossain vaiheessa itsensä sellaisessa työssä ja elämäntilanteessa, jossa ei viihdy. Vanhemmat toivovat usein jälkeläistensä valitsevan järkevän ja turvallisen ammatin, lasten villeille ammattiunelmille nauretaan. Harva meistä saa kokeilla siipiään täysin vapaasti ja tarvitsemaansa tukea ja turvaa, joten erikoisimmat polut jää tallaamatta, rohkeus hiipuu, teemme kompromisseja tai luovumme täysin unelmistamme.

(Kokeilepa joskus huviksesi miten reagoidaan a) perheessäsi b) tuntemattomien ihmisten keskuudessa kun kerrot, että aiot esim. purjehtia maailman ympäri / perustaa baari / muuttaa Egyptiin… Perheen reaktio johtuu luultavasti siitä, että he eivät halua, että petyt tai että sinun käy huonosti, vaan he haluavat suojella sinua parhaalla tietämällään tavalla. Ventovieraiden silmissä olet juuri sellainen kuin ulospäin annat näkyä, eli heillä ei ole mitään syytä olettaa, ettetkö pystyisi mihin vain, joten he ovat uteliaita ja rohkaisevia.)

Itse halusin lapsena ratsastuksenopettajaksi, hieman vanhempana taiteilijaksi ja sitten oppaaksi tai mainosgraafikoksi. Allergisoiduin kuitenkin hevosille, joten työ eläinten parissa ei tullut kysymykseen. Lukion jälkeen opiskelin vuoden verran taiteellisia aineita ja totesin, että taiteilijan työ on yksinäistä ja todella vaativaa, minulla ei taida olla tarpeeksi itsekuria ja kärsivällisyyttä. Menin opiskelemaan matkailua ja kaupallisia aineita, koska halusin työskennellä ihmisten parissa. Mutta oppaan työ tuntui sittenkin kovin kaoottiselta ja mainosgraafikon pitää olla innostunut ja kekseliäs myymään mitä tahansa tuotetta, ja kun pohjimmiltani olen materialistista kulutuskulttuuria vastaan niin ei olisi kovin onnistunut valinta lähteä sille tielle. ;)

Jälkeenpäin katsottuna kaikki mieltymykseni tuntuvat järkeviltä ja johtivat kohti nykyistä elämäntilannetta, vaikka silloin en vielä nähnyt suurempaa kokonaisuutta. Tein monta vuotta toimistotyötä, koska se oli järkevää, minulla oli hieno titteli josta sain muiden hyväksynnän ja palkka oli OK. Olin kuitenkin levoton ja tiesin, etten halua tehdä sitä koko elämäni. Vedin jonkun verran koulutuksia ja pidin siitä, vaikka minua harmitti, että kouluttamani aine (IT-sovellus) ei välttämättä kovin paljon kiinnostanut kuulijoita. Toimistotyössä huonolta tuntui myös se, että vaikka töitä riitti niin harvoin sai näkyvää tulosta aikaiseksi. Halusin tehdä jotakin konkreettista käsilläni josta ihmiset pitäisivät ja ilahtuisivat. :)

“When you follow your bliss . . . doors will open where you would not have thought there would be doors; and where there wouldn’t be a door for anyone else.” -Joseph Campbell-

On se ihmeellistä, kun tietää olevansa “oikeassa paikassa” elämässään, asiat tuntuvat jotenkin järjestyvän melkeinpä itsestään kun uskaltaa ottaa hieman riskejä. Olihan se hermostuttavaa jättää vanha turvallinen työ ja lähteä opiskelemaan meikkaajaksi. Mutta kun se tuntui vaan niin oikealta ja nautin joka hetkestä päästyäni irti vanhoista kaavoista. Ja yhtäkkiä asioita “vain tapahtuu”, jota voisi ehkä kutsua tuuriksi, mutta ken uskoo kohtaloon, karmaan tai Jumalaan sanoo, että asiat järjestyvät kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja jos ei ikinä kokeile, ei voi tietää. :)

“If we can see the path laid out for us, there is a good chance it is not our path: it is probably someone else’s we have substituted for our own. Our own path must be deciphered every step of the way.” -David Whyte-

Ole joutsen omalla elämänpolullasi, ei ruma ankanpoikanen jonkun toisen! :)

Kirjasuositteluni:

“I could do anything if I only knew what it was”
“Live the life you love”
“Wishcraft”
-Barbara Sher-

“How did I get here?”
-Barbara De Angelis-

1 kommentti

  1. Z 08/05/2006

    Blogiasi on tosi mukava lukea, kiitos!


Comments are closed.