Uutta ja vanhaa

Palaan hetkeksi koulunpenkille, kun käyn seuraamassa trendiviikon opetusta koululla. Päivän aihe oli näytösmeikki, ja opettaja loihti upean kokonaisuuden. Mustat kulmakarvat ja vahvat varjostukset, paksut rajaukset silmiin sekä mustat, kiiltävät huulet. Hiuksiin runsas lisäke joka tupeerattiin, pujotettiin hiusverkkoon ja kiinnitettiin hieman toispuolisesti isoksi “tötteröksi” pään päälle. Lopputulos oli avaruushenkinen, mutta näytösmeikit voi tosiaan olla aika villejä kun kyseessä on haute couture.

Esim Elle-lehden sivuilta pääsee katsomaan kuvia muotinäytöksistä, vilkaise vaikka Diorin haute couture -kuvia, meikit ovat aivan käsittämättömiä. :) (Details-välilehdellä näkyy meikit paremmin).

On ihana seurata kun taiteilija, joka on tehnyt työtä vuosikymmeniä, toteuttaa näkemystään. Ja nyt kun on itsekin ehtinyt kerätä jonkun verran kokemusta arvostaa sitä vielä enemmän. Kun pääsen katsomaan konkarin työskentelyä seuraan silmä tarkkana, aina voi jotain oppia. Odotan jo innolla mitä trendiviikko vielä tuo tullessaan.

Rikospoliisi ei laula -sarja alkoi sitten eilen. Tuntui hauskalta katsella sitä, ihan kun katselisi vanhaa lomavideota. Tai no, ne ovat yleensä vähemmän väkivaltaisia. Mutta tuttuja ihmisiä ja tuttuja paikkoja sekä kivoja muistoja. Suurimmaksi osaksi. Linnanmäen parkkipaikka keskellä yötä kaatosateessa ei ehkä kuulu niihin. ;)

Ohjaaja Jarmo Lampelalla oli aivan ihana tapa, joka jäi mieleen. Jokaisen työpäivän alussa hän kätteli kaikkia työntekijöitä setissä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta siitä tuli hyvä olo, hän oli niin ystävällisen myhäilevä kuin viisas tonttu ja tuntui, että hän tosiaan otti kaikki ihmiset huomioon. Enemmän sellaisia pomoja työpaikoille!

Siitä on tosiaan vuosi kun tuota sarjaa kuvattiin. Ensin oli ilmeisesti ajateltu, että sitä esitettäisiin tv:ssä jo viime keväällä, mutta aikataulu oli liian tiukka, joten se jäi syksylle. Kesällä ei vissiin kannata uusia sarjoja näyttää kun ihmiset lomailevat ja tv:n katsominen jää vähemmälle.

Mitä kommentoisin maskeerauksesta.. Pahiksen tatska tehtiin ihovesivärillä + tavallisella tussilla. Vesivärillä tuli liian pikimusta jälki, joka ei näyttänyt aidolta, joten sitä pehmennettiin puuterilla. Iholle tarkoitettu fiksatiivi ei paljon auttanut, kun näyttelijä hikoili ja raahasi toista näyttelijää panttivankitilanteessa. Onneksi siinä kohtauksessa pahiksella oli pitkähihainen.. saattaisi herättää huomiota jos tatskat ovat välillä tummia ja välillä vaaleampia..? :) Niitä piti nimittäin tehdä uudestaan aika monta kertaa, mutta kun olin tehnyt ne pari kertaa niin muisti jo aika hyvin miten ne meni, ei tarvinnut enää katsoa mallia.