Plussaa ja miinusta

Tuntuupa hölmöltä.. kesäflunssa isku näin kuvausten lopussa, ja äsken katselin avuttomana kun puhelin soi, mutta en pystynyt vastaamaan koska ääntä ei yksinkertaisesti tule. Onneksi saimme sovittua asiat sähköpostitse.

Eilen oli karonkka, ja tunnelma oli niin mukava, etten malttanut lähteä ajoissa kotiin. Ääni jäi sille matkalle. Toivottavasti saisin sen tänään houkuteltua takaisin hommiin, olen sopinut pari koemeikkiä huomiseksi…

Kävin viikonloppuna elokuvissa pitkästä aikaa. Huomasin aluksi, että kiinnitin turhaan huomiota “klaffivirheisiin”, eli kun otoksia on leikattu niin näyttelijä on maskeerattu hieman eri tavalla eri hetkinä. Onneksi sain jossain vaiheessa ajatukset irti moisesta ja pystyin keskittymään leffaan. :)

Maanantaina ja tiistaina oli taas vuorossa Puutarhaunelmia-ohjelman juontokuvaukset. Puutarha, jossa kuvasimme oli niin upea, että innostuin kuvaamaan kukkia ja asetelmia. Leppoisampi työpäivä kun sai köllötellä kauniissa maisemassa auringonpaahteessa. Ihanaa, että on kesä!

Äskettäin eräs kosmetologiopiskelija lähetti minulle kysymyksiä koulutehtävää varten. Yksi kysymyksistä oli:

“Mitä kaikkea saat/joudut työssäsi tekemään?”

Tämä oli mielestäni aika hauska kysymys. Eihän juuri mitään ole pakko tehdä, aina on vaihtoehtoja. Voi esimerkiksi lähteä ovet paukkuen? ;)

Mikä on toiselle plussaa, on toiselle miinusta. Välillä osat vaihtuvat myös keskenään. Esim. “saan/joudun työssäni käymään erilaisissa paikoissa”, välillä se tarkoittaa ökykämppää, toisinaan haisevaa hometaloa.

Olen aikaisemmin ollut sovellusasiantuntija, joten voin ainoastaan vertailla toimistotyön tähän nykyiseen ammattiini. Hyvässä ja pahassa, mutta en vaihtaisi takaisin. No, ajattelin kuitenkin listata hieman plussaa ja miinusta.

“Normaalissa” työssä ei tarvitse sekoittaa unirytminsä täysin, valvoa yöt viikkokaupalla ja viettää aikaa oudoissa paikoissa, kuten purkutuomion saaneissa tehdashalleissa, hautausmaalla ja ulkona paukkupakkasessa tai sateella. Työajat ja palkka ovat säännölliset. Työkaverit pysyvät samana eivätkä vaihdu koko ajan. Ei tarvitse miettiä, mitä tulee tekemään puolen vuoden päästä tai vain pari kuukautta eteenpäin, riippuen siitä, minkälaisia työprojektejä on sillä hetkellä.


Malmin hautausmaa, jossa vietimme monta kylmää ja sateista yötä.

Toisaalta maskeeraajana saa tavata hurjan määrän mielenkiintoisia, taiteellisia ja taitavia ihmisiä, eli jos saa kiksejä ihmisistä niin tällainen sosiaalinen ala on mahtava. Työ on myös vapaata, päättää itse mitä töitä tekee ja milloin.

Yllättäviä tehtäviä tulee myös välillä. Eräs näyttelijä oli viimeistä päivää meidän kuvauksissa, hänen seuraava projektinsa oli sotaelokuva. Seuraavana päivänä hän oli menossa otattamaan valokuvia elokuvaa varten, ja pyysi minua leikkaamaan hiuksensa toisen maailmansodan sotilaskampaukseen. Sanoin tietenkin, etten ole kampaaja, mutta yhteistuumin saimme kehiteltyä sotilasmaisen lookin hänelle, vaikka aluksi hermostutti kun kävin hänen hiuksien kimppuun koneen kanssa. Hui, jos olisi sillä hetkellä kuulunut radiopuhelimesta, että häntä tarvitaan sittenkin vielä johonkun kohtaukseen..! ;)

Olin alkuviikolla myös tekemässä kolme kohtausta, jotka puuttuivat viime vuonna kuvatusta “Gränsfall”-sarjasta. Näitä saattaa tulla välillä, jos jokin osa on jäänyt liian lyheyksi tms. Ongelmia tulee, jos näyttelijöiden ulkonäkö on kovasti muuttunut tai vaatteet joita käytettiin ei ole enää olemassa/saatavilla. Onneksi näyttelijä ei ollut ruskettunut kovin paljon, sain hieman vaalennettua hänen ihonsa, mutta hiukset olivat paljon pidemmät. Saimme kuitenkin kuvattua niin, ettei hiuksia näytetty suoraan takaapäin, jolloin pituusero ei näkynyt. Hankalinta oli muistella, minkälaista meikkiä käytettiin, ja kovin hyviä klaffikuvia ei ollut tarjolla. Sain katsoa kuvattua materiaalia ennen ja jälkeen näitä uusia kohtauksia, jolloin muisti virkistyi.

“Pitää luopua hyvästä saadakseen parempaa”