Mitäs me hirviöt

Kuulin pukuhuoneessa kun pari naista juttelivat keskenään siitä, miten kamalaa on törmätä tuttuihin kun lähtee urheilun jälkeen kotiin hirveän näköisenä (eli meikittömänä). Vilkaisin heitä vaivihkaa ja odotin näkeväni jotain örkkejä, mutta siellä olikin kaksi suloista nuorta naista. Hiukset ponnarilla, kaunis iho, hieman punaiset posket urheilun jälkeen. Raikas kokonaisuus.

Miksi me naiset olemme niin tuomitsevia itseämme kohtaan?

Nuoret naiset joilla on vähiten syytä hävetä ulkonäköään ovat kaikkein rankimpia, parhaassa tapauksessa hyväksyy itsensä teini-iän jälkeen tai kolmenkympin tienoilla, pahimmassa tapauksessa ei koskaan. Harmillista tajuta vasta vanhempana, miten upea on ollut!

Meikki saattaa toimia “naamiona” jonka taakse piiloudutaan, jolloin tuntee itsensä todella alastomaksi meikittömänä. Onhan huoliteltu ulkonäkö eräänlainen “rooliasu” johon pukeudutaan, eri tilanteeseen eri asu. Mutta olisi mukavaa, jos (arki)meikki olisi vain asuste, joka korostaa parhaita puolia ja sulautuu täydellisesti kasvoihin. Juhlavissa tilanteissa dramaattisemmankin meikin pitää sopia kokonaisuuteen ja tuoda esille henkilöä, persoonallisuutta. Meikki ei saisi olla ensimmäinen asia, joka osuu katsojan silmään. Paitsi tietenkin niin, että “oletpas hyvännäköinen!”. :)

Kvanttifysiikan mukaan olemme kaikki energiaa, kukaan ei voi siis olla parempaa tai huonompaa energiaa kuin joku toinen. Mielestäni parasta mitä ihminen voi olla on karismaattinen. Siihen ei ulkonäkö niinkään vaikuta, karismaattiset henkilöt ovat aina puoleensavetäviä, oli sitten viimeisen päälle laitettu tai ei.

Se, että on omasta mielestään edustava vaikuttaa itseluottamukseen ja siihen, että voi unohtaa itsensä ja keskittyä tärkeimpiin asioihin. On inhimillistä huolestua muiden ajatuksista (apua, nyt olen näin “hirveän näköinen”, mitäköhän toi ajattelee?), mutta silloin on hankala aidosti huomioida toinen ihminen, ja hän aistii sen kyllä.

Totuus taitaa olla, että suurin osa meistä käyttää turhan suuren osan ajasta keskittyen siihen mitä muut minusta ajattelevat. Eli se toinen johon törmää urheilun jälkeen ajattelee luultavasti samalla tavalla (voi ei, suoraan töistä räjähtäneen näköisenä verrattuna tuohon raikkaan näköiseen urheilijaan). Yllätä siis iloisesti, luota omaan viehätysvoimaasi, hymyile ja keskity siihen, mitä tutulla on sanottavaa. Se saattaa piristää molempien päivää.

“Jotkut päivät ovat täydellistä meikin tuhlausta”. ;)