Teatteria

Minua pyydettiin tuuraamaan Raili Hulkkosta ja tekemään meikkejä Geneve-näytökseen. Tottakai lupasin samantien mennä, en ole ennen käynyt Kaupunginteatterilla maskeeraamassa.

Merja Larivaara ja Ursula Salo ovat naispääosissa ja Raili oli suunnitellut heille lookin näytöstä varten. Merjalle vahva silmämeikki ja punaiset huulet, Ursulalle hieman homssuinen juhlameikki ja paljon pinkkiä poskipunaa. Meikkien lisäksi piti tehdä Merjalle kiharakampaus ja Ursulalle banaaninuttura.

Pakko myöntää, että olin hieman hermostunut, on aina vaikeampaa matkia toisen ihmisen käsialaa kuin keksiä itse. Ja Raili ei tietenkään ole ihan kuka tahansa meikkaaja. Näin yöllä unta, että piti esiintyä lavalla Epun kanssa enkä osannut yhtään vuorosanaa.. ;) Onneksi teatterissa ei sentään tapahdu klaffivirheitä, eli jos meikki ei ole ihan identtinen niin uskottavuus ei kaadu siihen.

Aina kun tulee jokin asia vastaan, jota jännitän, käyn mielessäni läpi tapahtumat niin, että kaikki sujuu hyvin. Tämä on hyödyllistä senkin takia, että siten tulee mietittyä asiat läpi kunnolla ja mahdollisesti tulee ajateltua sellaistakin, mikä muuten saattaisi tulla yllätyksenä. Jos arki menee rutiinilla, ajatus herpaantuu. Tätäkin tapahtuu kyllä, osaan olla tosi harvapää välillä. “Use it or lose it”?

Kun lähdin aamulla kotoa, ajattelin “parin tunnin kuluttua tämä on ohi ja olet iloinen, koska meni hyvin”. Kuten kävikin. :)

Ehdin ilokseni jäädä katsomaan näytöstä, joka oli hieno. Välillä huomasin tosin ajattelevani “kestä, kestä, kestä” kun katselin Ursulan kampausta kun hän pyöri lavalla. TV-hommissa voi pysäyttää kameran ja käydä korjaamassa tarvittaessa, teatterissa ei voi oikein juosta lavalle… Olin kyllä upottanut nutturaan ja siinä oleviin koristehelmiin niin monta pinniä, että olisin ollut todella yllättynyt jos olisi irronnut.