Suojelijat: Merituuli

Jotta Merituulen pitkät hiukset olisi helppo pitää klaffissa pitkän kuvausrupeaman ajan, letti oli luonteva ratkaisu. Ranskalainen letti sopi myös hänen järjestelmälliseen luonteeseensa.

Letti osoittautui kuitenkin vähän haasteelliseksi, koska se oli niin helposti väärällä puolella. Krista on eloisa ja kävi usein niin, että kun kohtaus kuvattiin yhdestä suunnasta, letti oli kohtauksen aikana siirtynyt edestä takaa tms jolloin tuli vastaan se ongelma, että sen pitäisi siirtyä samassa kohtaa jokaisessa kuvassa. Jokunen kohtaus pitikin ottaa uusiksi sen takia, että letti oli väärällä puolella väärään aikaan. Ja silti huomasin jaksossa pari kohtaa, missä letti ei ollut täysin klaffissa, mutta toivottavasti kukaan muu ei sellaisia pikkuasioita katso. ;)

Myös kaikenmaailman vaatteiden ja peruukin pukemiset ja riisumiset aiheuttivat sen, että letti näytti ihan räjähtäneeltä ja piti korjata vähän väliä. Onpahan tekemistä. :)

Kohtaus sairaalassa, jossa Merituulen veli on käsi paketissa siskonsa käsittelyn jälkeen, kuvattiin ennen itse yökerhotapahtumaa. Käsikirjoituksessa luki, että Merituuli lyö veljeään. Kuvittelin, että kyseessä oli yksi lyönti (kasvoihin), joten tein poskipäähän punertavan ruhjeen, johon nyrkki olisi osunut. Taas kävi niin, että kuvattiin toiselta puolelta, ja ohjaaja pyysi lisää ruhjetta, jotta veli olisi vielä hakatumman näköinen.

Nenäruhje oli jo tehty toiseen jaksoon, joten piti keksiä jotain muuta. Kun korostaa silmänalusia saa helposti ihmisestä rähjäisen näköinen, mutta pakko myöntää, että epäröin hieman – minkälaisia mustelmia voi tulla leukaan? En muista nähneeni kenelläkään mustelmaa siinä kohtaa, mutta tein hieman epämääräisen punertavaa siihen, jotta kasvot olisivat kärsineemmät.

Mielenkiintoinen osa maskeeraajan ammattia on se, että pitää tietää miltä erinäköiset ruhjeet ja haavat näyttävät oikeasti. Miltä näyttää ampumahaava eri ruuminosissa, eri läheisyydestä ammuttuna? Mustelmat eri vaiheissa, eriasteiset palovammat, puukkohaavat tai vaikka allerginen reaktio?

Yleensä toki ehtii tehdä tutkimustyötä ennen kuvauksia, mutta kannattaa olla aiheesta kiinnostunut muutenkin. Itse tarkkailen nykyään mielenkiinnolla omia mustelmiani ja olen kasvattanut sietokykyäni ikäviä ruhjeita kohtaan. Kävin valokuvanäyttelyssä jossa oli esillä m.m. kuvia hakatuista kasvoista. Ensireaktion jälkeen (“yök!”) tarkkailin niitä pitkän aikaa ja mietin mitä laittaisin mihinkin, että saisi samannäköistä jälkeä…