Fiktiota ja sisäistä kauneutta

Kuvaukset rullaavat mukavasti eteenpäin, pari viikkoa takana. Tehdään 3 jaksoa samaan aikaan kolmen viikon putkessa ja sitten on yksi valmisteluviikko ennen seuraavaa blokkia. Sillä tahdilla jatketaan tammikuun loppuun saakka jolloin pitäisi kaikki uudet jaksot olla kuvattu. Aikataulut ovat tiukat mutta ei mahdottomat ja porukka on kaikinpuolin tehokasta.

Yhdessä kohtauksessa piti näkyä ampuma-arpi ja olin keskustellut ohjaajan kanssa asiasta. Todellisuudessa haava olisi kursittu umpeen ja jäljellä olisi suora viiva, mahdollisesti tikkien kohdat näkyisivät. Ohjaaja ei kuitenkaan moisesta innostunut, vaan toivoi, että arpi näyttäisi selkeästi ampumahaavalta ja mielellään aika pahalta. Tein pyöreähkön “reiän” jossa koholla olevat reunat. Siitä sitten otettiin oikein lähilähikuva. Nolottaa vähän, että katsojilta tulee palautetta, että “ei se todellakaan tolta näyttäis!”.

No, eräs puvustajakaveri kehoitti kuittaamaan kriitikoille, että “tää on draamaaaaa kuulkaas drrrraaamaaa!” kun välillä menee kieli poskella fiktion puolelle. Tiedoksi siis, ihan kaikki todellisuudesta poikkeavat jutut jotka näkyvät telkkarissa eivät ole pelkkiä mokia.. välillä ovat tahallaan tehtyjä. Syystä tai toisesta. ;)

Seuraavat maskeeraushaasteet ovat parit tatuoinnit ja ranteiden viiltäminen. Mielenkiintoista puuhaa. :)

Tänään kävin vetämässä ohjelmanumeron huoneelliselle mukavia rouvia. Olin lupautunut pitämään esitelmän kauneudesta erään yhdistyksen Hyvä Olo -tapahtumassa ja ryhdyin hommaan valmistelematta sen kummempia puheita. Lähdin oletuksesta, että aito kauneus tulee sisältä ja meillä oli oikein mukavaa keskustelua ryhmän kesken aiheesta. Kun olimme jo lopettelemassa joku kysäisi neuvon liittyen meikkaukseen ja sen jälkeen kaikilla oli jotakin kysymyksiä kosmetiikasta. Lopetus venyi aika lailla mutta porukka oli ainakin hyvin kiinnostunutta. Heh, vähän taisi kuitenkin pointtini sisäisestä kauneudesta hukkua matkalla… ;)