Asioilla on tapana järjestyä

“On silkkaa ajan ja sielunvoimien tuhlausta kuvitella, mihin kykenisi, jos asiat olisivat toisin.

Ne eivät ole toisin.”

Olen ihmetellyt hieman ärtyneenä, miksi iho kutiaa ja punoittaa; en ole omasta mielestä syönyt mitään epäsopivaa, en ole kovin stressaantunut. Vuosiin ei ole ollut atooppisen ihon kanssa ongelmia ja nyt yhtäkkiä se oikuttelee. Ärsyttävää. Lopettais jo.

Lähden aina sisäpuolelta joten olen yrittänyt paikantaa ongelmaa ja vedän D-vitamiinia (suosittelen kaikille talvella!) ja kalaöljyä. Mutta vasta eilen illalla tajusin voidella itseni päästä varpaisiin ennen kun menin nukkumaan. Johan helpotti. Öh, miksi en keksinyt aikaisemmin? Heidi, nyt on talvi, ilma on rutikuiva, iho kuivuu… Olen ottanut ihoni itsestäänselvyytenä, koska se ei ole pitkiin aikoihin vaatinut kosteutusta.

(Tämä oli vähän aasinsilta muihin ajatuksiini… :)

Helposti ajattelee, että vaikka olosuhteet muuttuvat, asioiden pitäisi silti mennä niin kun ne on aina mennyt. Tai kuvittelee, että vain koska haluaa, että asiat järjestyvät tietyllä tavalla, ne saisi tahdonvoimalla järjestymään niin.

Kävin katsomassa 500 Days of Summer joka oli söpö pieni tarina. En kerro siitä sen enempää jos joku haluaa sen vielä nähdä, mutta perusidea oli osittain sama kuin esim Levottomat -elokuvassa, jossa minua ahdisti kovasti se, miten nainen yritti pakottaa miehen suhteeseen, vaikka tämä ei halunnut. Tässä leffassa osat olivat toistepäin, mutta samaa taistelua käytiin. Olen itsekin yrittänyt sopeutua yhteiskunnan määrittelemiin rooleihin ja standardeihin siitä, minkälainen nainen, tytär, tyttöystävä jne pitäisi olla ja mitä pitäisi haluta, joten osaan jotenkin eläytyä fiilikseen. Eri asiat sopivat eri ihmisille.

Elämä opettaa, ja toistaiseksi olen oppinut, että asioita ei voi pakottaa. Eikä varsinkaan ihmisiä. Välillä ottaa tottakai päähän kun asiat eivät mene kuten oli suunnitellut tai toivonut, varsinkin jos niihin on laittanut aikaa ja vaivaa. Mutta yleensä lopputulos on kuitenkin vielä parempi kuin oli alunperin ajatellut, kun pystyy joustamaan ja sopeutumaan tilanteisiin. Se, että taistelee vastaan pitkittää vain turhaan prosessia.

Hmm, onpas epämääräistä…

Ehkä yritän sanoa, että kannattaa valita taistelunsa tarkkaan. Läheisten kanssa on välillä parempi olla hiljaa ja hyväksyä heidät sellaisena kun ovat, sen sijaan, että yrittää sovittaa heidät tiettyihin muotteihin. Jos ei onnistu jossakin, ei tule ymmärretyksi tai ei saa tahtonsa läpi, paska homma, mutta mieluummin käyttää aikaansa siihen, että hyväksyy tilanteen ja etsii avoimesti uusia ratkaisuja kuin siihen, että takertuu ja yrittää väkisin saada asiat sujumaan tietyllä tavalla. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta elämässä on vissiin tarkoitus tapahtua kasvua ja kehitystä. :)


Toivottavasti tämä joutsen ihailee omaa peilikuvaansa :)

Tänään olen rasvannut ihoa jo pariin otteeseen, ja lisään vielä vähän ennen nukkumaanmenoa… ja iho kehrää. Suosittelen. Pitäkää huolta itsestänne.

************ Kaunista vuodenalkua! ************

1 kommentti

  1. Heidi 09/01/2010

    (Jos toi joutsen olisi ihminen, se ajattelisi kuitenkin, että “vitsi mun maha näyttää isolta tästä kulmasta!”;)


Comments are closed.