Hiljainen työpäivä

Vietin 12 flunssaista tuntia Teatteri Totin kuvauksissa, ja viihdyin joka hetki. :)

Kuvasimme videomateriaalia Elävä Taulu -näytökseen, jossa käsitellään Kalevalaa ja Pohjolan neidon kilpakosintaa. Lavalla tulee olemaan yksi näyttelijä, joka esittää varsinaisessa näytöksessä kahta eri roolia, ja nyt kuvattiin saman henkilön esittämät muut roolit “elävää taulua” varten.

Kyseessä oli Kuurojen Liitto ry:n teatteri, joten näyttelijän lisäksi myös ohjaaja ja kuvaaja olivat kuuroja. Päivä meni siis täydessä hiljaisuudessa. Ensin jännitin hieman, miten kommunikaatio sujuu, varsinkin kun on tapana höpötellä asiakkaan kanssa meikkauksen aikana, mutta päivän lopussa en enää ajatellut koko asiaa.

Mainiosti pärjää elekielellä ja kirjoittamalla tarvittaessa lappuja! Oli itse asiassa ihanaa olla välillä niin hiljaa. Ja parasta – pystyin kuvauksia seuratessa aivastamaan, yskimään ja niistämään ilman, että kukaan kiinnitti siihen mitään huomiota. ;) Pahinta on olla räkäinen kun siitä saa huomiota/sääliä, silloin tuntee olonsa vielä kipeämmäksi ja itsetietoisemmaksi. Nyt tuntui, että flunssakin unohtui ja parani pitkin päivää.

Tämän kuvan sain etukäteen, jotta pystyin hieman suunnittelemaan lookeja.


Dawn Jani Birley

Kauniista Dawnista saa vaikka mitä, esim komean nuoren miehen!

Tai vaikka rumemman tapauksen. Dawn eläytyi täysillä rooliin kuin rooliin – oli mahtavaa seurata vierestä hänen työskentelyä!

Jos pitkän kuvauspäivän jälkeen näyttää tältä, on syytä huolestua?

Parta ja peruukki on teatterilta, ja tälle hahmolle tuli naurettua.. kun pelkkä parta oli puettu, Dawn oli ilmetty joulupukki, ja kun peruukki lisättiin tuli mieleen stereotyyppinen “Jumala”… Onneksi päähine pelastaa kokonaisuuden? ;)

Menen ylihuomenna vielä opettamaan Dawnille hieman maskin tekoa, jotta hän pärjää itsekseen kun esitys lähtee kiertueelle.  Toivottavasti tulee hyviä keikkoja!