Kiikutin äsken kotiin pinon hieman epämääräiseltä haisevia pizzalaatikoita. Hississä vanhempi nainen vilkaisi (ilmeisesti väärän merkkisiä) laatikoita ja totesi, että “tuosta lähipizzeriasta saa oikein hyvää pizzaa”. Hymyilin ystävällisesti ja sanoin, ettei laatikoissa itse asiassa ollut pizzaa. En viitsinyt lisätä “näissä on verisiä sianpaloja”, vaikka olisikin ollut mielenkiintoista nähdä hänen ilmeensä. Mutta ehkä on turhaa antaa naapurille käsitys, että on satanisti tms..? ;)
Maskeeraus
Ihana sunnuntai odottaa aivan nurkan takana..! :D
On se ihme, miten sitä taas arvostaa aamua, jolloin saa nukkua niin pitkään kun haluaa, kun on tarpeeksi monta kertaa joutunut heräämään ennen viittä. Viikko on mennyt hieman sumussa, kun on ollut väsynyt ja kylmissään, sää on ollut harmaa ja työpäivät pitkiä. No, Inkoo on sentään tullut hieman tutummaksi. :)
Perjantai oli aika ..mielenkiintoinen. Aikaisin aamulla kuvattiin maatilalla kohtausta jossa tyyppi kaatuu toisen kerroksen ikkunasta ja osuu pihalla seisovaan aurinko-
kelloon, jonka piikki lävistää hänet. Sellaista toki sattuu aina välillä..? ;)
Huh, kävin tänään urheilemassa.. huomaa, ettei ole vähään aikaan tehnyt mitään. Nyt pitää saada itsensä kuntoon, että jaksaa raahata meikkipakkeja kesällä. :)
Päivällä oli tv-sarjan tuotantopalaveri, kävimme läpi kesäkuun kuvauspaikkoja. Ympäri pääkaupunkiseutua on tarkoitus kuvata, alussa ollaan suurimmaksi osaksi “lokaatiossa”, mikä tarkoittaa paljon kantamista ja eri paikoissa meikkaamista. Tosin kesällä on (toivottavasti) mukavampi olla ulkona, syksyllä tuntui välillä olevan jokseenkin mahdoton pitää itsensä lämpimänä kun seisoi tuntikaupalla seuraamassa kuvauksia.
Haastavin meikkauspaikka silloin taisi oli auton takapenkki tuulisena yönä, jossa piti nopeasti rekonstruoida rupi samannäköiseksi kuin se oli ollut aikaisemmin kuvatussa kohtauksessa monta päivää sitten. Auto käännettiin niin, että tuuli mahdollisimman vähän suoraan kohti, näyttelijä istui jalat auton ulkopuolella ja piteli meikkitarvikkeita, minä pidin “klaffikuvaa” jossa näkyi missä ja minkä kokoinen rupi oli viime kohtauksessa, ja valoa toisessa kädessä. Marjo, joka oli tehnyt ruven kerran aikaisemmin taiteili vahan ja tekoveren kanssa…